Vaikeuksien kautta voittoon

Hej!

Täällä meillä on viikonloput vapaita. Lauantaina päätimmekin aamupäivällä ensin mennä täällä lounaalle ja sen jälkeen lähteä kävelemään Pieni Merenneito-Patsaalle. Kun menimme aamupäivällä ruokasaliin, pöydät oli hienosti katettu eikä vanhuksia näkynyt missään. Mietimme hetken, että mikähän nyt on homman nimi. Pian paikalle tuli vähän paremman näköistä väkeä ja silloin me vasta olimmekin pihalla. Mietimme jopa, että pitäisikö meidän vaan hiljaa liueta paikalta ja mennä ulos syömään. Pian keittiöstä tuli kuitenkin kokki, joka näytti meille, että heillä on Annelle kasvisruokaa ja missä voimme istua. Kun olimme syöneet, istuimme vielä hetken pöydässä ja juttelimme. Yhtäkkiä meidän viereen tulee yksi mies tästä seurueesta ja sanoo "ai, täällä on muitakin suomalaisia". Täällä betaniahjemmetissä oli ilmeisesti metodistikirkon kokous, jossa oli eri maiden edustajia. Tämä mies oli Suomen edustaja ja hän oli kotoisin Vaasasta. Juttelimme miehen kanssa hetken niitä näitä. Mutta oli kyllä taas erikoinen kohtaaminen :D

Lounaan jälkeen lähdimme kävelemään kohti patsasta. Matka tuntui todella pitkältä ja maisemat vaihtuivat yllättäenkin. Välillä oli paremman näköistä aluetta, välillä taas vähän huonompaa. Meidän silmään pisti keltaiset pitkät rakennukset, joissa ilmeisesti asutaan. Ulkoapäin rakennukset näyttivät aika heikoilta. 

Kun pääsimme patsaan luo, näimme todella paljon turisteja. Patsaan luo oli pitkä jono, sillä kaikki halusivat päästä sen kanssa kuvaan. Me ei jaksettu jonottaa, joten otimme hieman kauempaa kuvia patsaasta. Sillä olihan siitä nyt pakko saada edes yksi kuva todisteeksi! Aika pian lähdimme kävelemään takaisin päin, ja menimme yhden linnoituksen halki. Siellä oli hienot maisemat! Lopuksi vielä meidän lemppari kahvilan eli Joe & the Juicen kautta. Siellä haettiin taas avocado leivät mukaan ja tulimme kämpille syömään!

Sunnuntaina istuimme koko päivän läheisessä puistossa. Oli todella lämmin päivä ja sen huomasi myös ihmisten määrästä! Siellä oli paljon eri ikäisiä ihmisiä nauttimassa auringosta ja toistensa seurasta, eikä kenelläkään näyttänyt olevan kiire minnekkään! 

Maanantaina meillä oli vapaapäivä, sillä täällä oli työntekijöillä jokin kokous. Suuntasimme siis Strøget-nimiselle kävelykadulle shoppailemaan. Shoppailun jälkeen palasimme takaisin kämpille pesemään pyykkiä. Pyykin pesu on ollut kyllä monen mutkan takana. Kysyimme perjantaina, että missä voimme pestä pyykkiä ja miten. Elisabeth näytti meille pyykkihuoneen ja kuinka pyykkikone toimii. Sunnuntaina ajattelimme illalla pestä pyykkiä, mutta kas kummaa, ovi oli lukossa. Emme löytäneet ketään, joka voisi avata sen. Myöhemmin Annea tuli käytävällä vastaan eräs työntekijä, mutta hän sanoi, ettei voi päästää meitä sinne. No maanantaina kysyimme Elisabethiltä, jospa hän voisi päästää meidät. Hän sanoi, että tietysti voi, ja lupasi avata meillä neljältä oven. Ovi ei kuitenkaan ollut auki kun sinne menimme. Käytävällä tuli vastaan talon fysioterapeutti, ja pyysimme häntä avamaan oven. Hän tuli avaan oven ja pääsimme pyykkihuoneseen. Sitten piti enää miettiä kuinka pesukone toimii. Emme meinanneet edes saada koneen luukkua auki. Kun pyykit olivat vihdoin koneessa, oli enää ongelmana, että mistä saisimme pyykinpesuaineet koneeseen. Hetken asiaa järkeiltyämme, tajusimme, että koneeseen menee letkuja pitkin valmiiksi aineet, eikä niitä itse tarvitse laittaa. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Pyykit tulivat puhtaaksi! Postauksen lopussa vielä kuva siitä kuinka maalaiset kuivaa pyykit... 

Pompomeja ja puistoja

Hej!

Keskiviikko aamupäivän olimme taas rengbue-huoneessa eli siis rainbow-huoneessa. Siellä vanhukset saivat väritellä värityskuvia, piirrellä, tehdä hamahelmillä jne. Eräs hoitajista opetti meille kuinka tehdään pom pom-palloja ja saimme tehdä niitä vanhuksien kanssa. Nämä valmiit koristellut pallot tullaan ripustamaan puuhun.

Lounaan jälkeen vapaa-ehtoiset avasivat baarin. Kun baari sulkeutui, ruokasalissa alkoi taidenäyttely. Eräs taiteilija Kööpenhaminasta oli tehnyt kauniita maisematauluja ja itse taiteilija esitteli niitä siellä. Jokaiselle tarjoiltiin lasi skumppaa ja he saivat tutkia tauluja. Tämän jälkeen jokainen sai lapun missä oli jokaisen taulun numero. Numeron perään sai kirjoittaa tauluille nimiehdotuksia. Yksi hoitajista selitti meille tämän ja sanoi, että voitiaisiin kirjoittaa Suomeksi nimiehdotukset! Taiteilijan ilme oli aika mahtava kun veimme hänelle lapun jossa oli kaikki nimet Suomeksi. Ja ainiin! Kesken taidenäyttelyn meille tuli esittäytymään eräs iltavuorolainen nimeltä Ritva! Ritva on kotoisin Suomesta, vaikkakin on asunut jo kymmeniä vuosia Tanskassa. Betaniahjemmetissä hän oli muistaakseni työskennellyt 15-vuotta. Ritvan kanssa puhelimme hetken niitä näitä, mm. siitä kuinka tanska on vaikeaa ymmärtää. Iltapäivällä kävimme kiertelemässä kaupungilla. 

Torstaina olimme taas aamupäivän rengbuen-huoneessa ja teimme edelleen pom pom-palloja. Siellä tuli myös käymään yhden työntekijän lapsi ja lapsenlapsi! Vanhuksien ilmeet olivat ihania kun he näkivät pienen vauvan! Iltapäivällä kokoonnuimme ruokasaliin, jossa oli vuorossa laulua. Eräs mies tuli soittamaan pianoa ja lauloimme jotain Tanskalaisia lauluja. Tais siis me lähinnä kuuntelimme.... 

Yksi vanhuksista ei juurikaan puhu, mutta hän piirsi kuvan Sallasta!

Perjantaiaamuna menimme kävelylle yhden hoitajan Elisabethin ja kolmen vanhuksen kanssa. Haimme Ritan ja Anna-Lisan neljännestä kerroksesta ja autoimme heitä pukemaan. Tällävälin Elisabeth haki toisesta kerroksesta kolmannen vanhuksen mukaan. Anne ja Elisabeth veivät pyörätuolissa kahta vanhusta, Salla käveli yhden kanssa. Kiertelimme erilaisia puistoja ja Elisabeth kertoi meille Kööpenhaminasta. Ihanaa, että nämä vanhukset edes yrittävät puhua meille englantia vaikka eivät osaa. Heidän kanssaan on todella helppo olla. Iltapäivä meillä olikin vapaa kuten aina perjantaisin.

Tämä työviikko on mennyt vähän sivusta seuratessa, sillä meillä ei ollut ketään, kuka olisi meille selittänyt talon tavoista jne. Ruokailutilanteetkin oli ensimmäisenä päivänä todella outoja, sillä emme tiennyt mitä kuuluu tehdä, eikä kukaan oikein neuvonut. Vierestä katsomalla ja matkimalla olemme kuitenkin oppineet talon tapoja. Emme myöskään ole nähneet meidän yhteyshenkilöä Jetteä vielä kertaakaan... Täällä myös lähes kaikki luulivat meidän olevan lähihoitajia ja jouduimme moneen kertaan selittämään mitä me olemme ja mitä teemme... Loppu viikko sujui kuitenkin jo paljon paremmin!

Ekat päivät Kööpenhaminassa

Hej!

Maanantaina lähdettiin aamulla junalla Helsinki-Vantaa lentoasemalle. Asemalla oltiin vähän ennen 12 ja mentiikin heti tekemään check in. Vähän meinas maalaiset olla hukassa jo siinä vaiheessa mutta selvittiin! Lähtöselvityksien jälkeen meillä oli monta tuntia aikaa palloilla kentällä, sillä lento lähti vasta 16.55. Meistä molemmat pelkää lentämistä. Viimeinen tunti ennen koneeseen nousua oli todella paha, sillä jännitys vaan tiivistyi koko ajan. Lento meni kuitenkin hyvin ja päästiin ehjänä perille. Tanskassa satoi vettä taivaan täydeltä. Oltiin molemmat tässä vaiheessa jo niin väsyneitä, että päätettiin ottaa taksi metron sijaan, joka osoittautui loistavaksi päätökseksi. Myöhemmin meinaan huomattiin, että metroasemalta olisi ollut kuitenkin aika pitkä kävelymatka betaniahjemmettiin isojen laukkujen kanssa vesisateessa. Betaniahjemmetissä meitä oli vastassa paikan fysioterapeutti, joka puhui loistavaa englantia. Hän ja eräs nainen esittelivät meille vähän taloa ja kertoivat missä oli lähin kauppa, mistä saimme hakea iltapalaa. Kaupan kautta takaisin kämpille, iltapalaa ja sitten nukkumaan! Toki tässä välissä Anne ehti hajottaa jo sänkynsä....

Kätevä emäntä korjas itte sänkynsä matkalaukun hihnalla.

Tänään eli tiistai aamuna heräsin siihen kun Anne huutaa ovelta "Tuu Salla tulkiks!". Eräs työntekijä nimeltä Louise tuli toivottamaan meidät tervetulleeksi ja hän antoi meille yhteystietonsa ja kertoi meille vähän paikasta ja sovittiin työkuvioista. Varsinainen työpäivä alkoi 10.00. Ensin tämä eilinen fysioterapeutti (en muista vieläkään hänen nimeä...) esitteli meille taloa. Käytiin sopimassa keittiön kanssa meidän ruokajärjestelyistä ja kierrettiin kerrokset läpi. Tämän jälkeen menimme Rainbow saliin, jossa siis tapahtuu usein päivän aktiviteetit. Aktiviteettejä järjestää vapaa-ehtoistyöntekijät. Tänään salissa sai väritellä värityskuvia, tehdä hamahelmillä, kutoa, lukea lehtiä tai vaan olla. Taustalla soi musiikkia ja vähän väliä joku vanhuksista lauloi. 

Puolen päivän maissa oli ruokailu. Täällä on iso ruokasali, jossa on n. 8 hengen pöytiä. Jokaisessa pöydässä istuu sekä vanhuksia, että työntekijöitä. Työntekijät siis syövät vanhusten kanssa. Aluksi kokki kertoi mitä ruokaa tänään oli, ja sitten laulettiin jokin Tanskalainen ruokalaulu. Tämän jälkeen ruokakippoja kiersi pöydässä, mistä jokainen sai itse ottaa. Täällä vanhukset saavat juoda lasillisen viiniä ruuan kanssa jos haluavat. Vanhuksia ei myöskään syötetä, vaan he saavat syödä itse ihan rauhassa ja tarpeen tullen autetaan. Ruokana oli tänään perunoita, ruskea kastiketta ja kanaa. Tämä osuus oli ihan jees, maistui hyvin suomalaiselta. Mutta ruuan kanssa ei ollut salaattia, vaan jokainen sai ottaa muutaman etikkakurkun viipaleen. Lisäksi oli SIPSIÄ ._. Järkiruuaksi oli mansikkahilloa ja lisukkeena maitoa/kermaa. Ei tulisi ihan heti mieleen syödä jälkkäriksi pelkkää mansikkahilloa:D

Muuten kaikki on mennyt erittäin hyvin. Huomaa, että ei olla Suomessa. Ihmiset on mukavia ja lähes jokainen vastaantulija hymyilee. Vanhukset juttelee ja hymyilee meille, vaikka yhteistä kieltä ei olekkaan. (Toki yksi vanhus kehui mua tänään englanniksi kauniiksi!) Lähes kaikki työntekijät osaa edes vähän englantia. 

Meidän suomi tuliaiset

Kotikatu

Anne ei osannu yks aamu käyttää oven avaajaa joten
siihen laitettiin kuvallinen lappu joka neuvoo :DD