Keskiviikko aamupäivän olimme taas rengbue-huoneessa eli siis rainbow-huoneessa. Siellä vanhukset saivat väritellä värityskuvia, piirrellä, tehdä hamahelmillä jne. Eräs hoitajista opetti meille kuinka tehdään pom pom-palloja ja saimme tehdä niitä vanhuksien kanssa. Nämä valmiit koristellut pallot tullaan ripustamaan puuhun.
Lounaan jälkeen vapaa-ehtoiset avasivat baarin. Kun baari sulkeutui, ruokasalissa alkoi taidenäyttely. Eräs taiteilija Kööpenhaminasta oli tehnyt kauniita maisematauluja ja itse taiteilija esitteli niitä siellä. Jokaiselle tarjoiltiin lasi skumppaa ja he saivat tutkia tauluja. Tämän jälkeen jokainen sai lapun missä oli jokaisen taulun numero. Numeron perään sai kirjoittaa tauluille nimiehdotuksia. Yksi hoitajista selitti meille tämän ja sanoi, että voitiaisiin kirjoittaa Suomeksi nimiehdotukset! Taiteilijan ilme oli aika mahtava kun veimme hänelle lapun jossa oli kaikki nimet Suomeksi. Ja ainiin! Kesken taidenäyttelyn meille tuli esittäytymään eräs iltavuorolainen nimeltä Ritva! Ritva on kotoisin Suomesta, vaikkakin on asunut jo kymmeniä vuosia Tanskassa. Betaniahjemmetissä hän oli muistaakseni työskennellyt 15-vuotta. Ritvan kanssa puhelimme hetken niitä näitä, mm. siitä kuinka tanska on vaikeaa ymmärtää. Iltapäivällä kävimme kiertelemässä kaupungilla.
Torstaina olimme taas aamupäivän rengbuen-huoneessa ja teimme edelleen pom pom-palloja. Siellä tuli myös käymään yhden työntekijän lapsi ja lapsenlapsi! Vanhuksien ilmeet olivat ihania kun he näkivät pienen vauvan! Iltapäivällä kokoonnuimme ruokasaliin, jossa oli vuorossa laulua. Eräs mies tuli soittamaan pianoa ja lauloimme jotain Tanskalaisia lauluja. Tais siis me lähinnä kuuntelimme....
 |
| Yksi vanhuksista ei juurikaan puhu, mutta hän piirsi kuvan Sallasta! |
Perjantaiaamuna menimme kävelylle yhden hoitajan Elisabethin ja kolmen vanhuksen kanssa. Haimme Ritan ja Anna-Lisan neljännestä kerroksesta ja autoimme heitä pukemaan. Tällävälin Elisabeth haki toisesta kerroksesta kolmannen vanhuksen mukaan. Anne ja Elisabeth veivät pyörätuolissa kahta vanhusta, Salla käveli yhden kanssa. Kiertelimme erilaisia puistoja ja Elisabeth kertoi meille Kööpenhaminasta. Ihanaa, että nämä vanhukset edes yrittävät puhua meille englantia vaikka eivät osaa. Heidän kanssaan on todella helppo olla. Iltapäivä meillä olikin vapaa kuten aina perjantaisin.
Tämä työviikko on mennyt vähän sivusta seuratessa, sillä meillä ei ollut ketään, kuka olisi meille selittänyt talon tavoista jne. Ruokailutilanteetkin oli ensimmäisenä päivänä todella outoja, sillä emme tiennyt mitä kuuluu tehdä, eikä kukaan oikein neuvonut. Vierestä katsomalla ja matkimalla olemme kuitenkin oppineet talon tapoja. Emme myöskään ole nähneet meidän yhteyshenkilöä Jetteä vielä kertaakaan... Täällä myös lähes kaikki luulivat meidän olevan lähihoitajia ja jouduimme moneen kertaan selittämään mitä me olemme ja mitä teemme... Loppu viikko sujui kuitenkin jo paljon paremmin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti