Tiistain työpäivä alkoi taas normaalisti 10.00. Anne kiersi Pian kanssa eri kerroksia läpi ja teki halukkaille kasvo ja käsihierontoja. Salla vietti aamupäivän rengbuen-salissa, jossa ensin vähän tanssittiin musiikin tahtiin, sitten heiteltiin palloa ja istutiin alas ja juotiin kahvit. Iltapäivällä menimme taas molemmat rengbuen-saliin. Siellä oli vain kaksi vapaaehtoistyöntekijää, eikä yhtään vanhusta. Toinen vapaaehtoistyöntekijöistä selitti, että joka kerroksessa olikin päätetty pitää tapaaminen, joten sen takia aktiviteetteihin ei heti tullut ketään. Jäimme kuitenkin sinne odottelemaan. Myöhemmin paikalle saapui muutama vanhus ja Pia. Heidän kanssaan siellä hetken istuimme, kunnes työpäivä olikin ohi.
Keskiviikkona pääsimme pienelle road tripille töistä. Betaniahjemmetissä on kaksi pikkubussia, joilla lähdimme matkaan. Molemmissa busseissa oli n. 8 vanhusta. Anne meni toiseen bussiin jota ajoi työntekijä Pia ja Salla toiseen jota ajoi yksi vapaaehtoistyöntekijä. Kyydissä oli myös hänen vaimonsa, joka on myös betaniahjemmetin vapaaehtoistyöntekijä. Sallan bussissa ei ollut ketään joka puhuisi Englantia (toki tämä kyydissä oleva nainen puhui todella vähän), joten en paljon voinut kysellä saatika saanut vastauksia. Kiersimme rannikkoa, lähellä lentokenttää ja näimme jopa malmön sillan aika läheltä. Noin puolessa välissä matkaa pysähdyimme satamaan, jossa joimme kahvit omissa busseissamme. Emme poistuneet busseista, sillä mukana oli esim. pyörätuolissa olevia vanhuksia, eikä heidän pyörätuolit mahtuneet mukaan. Retki oli kaiken kaikkiaan todella mukava ja oli kiva poistua hetkeksi keskustasta.
Keskiviikko iltapäivänä olimme spisestuenissa (ruokasalissa) ja joimme vanhusten kanssa kahvit. Samaan aikaan myös vapaaehtoistyöntekijät avasivat baarin, josta vanhukset saivat hakea juomia.
Torstaina aloitimme työpäivämme taas rengbuen-salissa. Siellä teimme pääsiäiskoristeita, jotka ripustettaisiin puuhun. Teimme Annen kanssa tipuja. Iltapäivä kului taas spisestuenissa, jossa oli laulua niinkuin joka torstai tähän aikaan. Pianisti soitti pianoa ja vanhukset lauloivat laulukirjoista jotain vanhoja lauluja. Välillä oli tarjolla kahvia. Tämän jälkeen siivosimme pöydät ja veimme yhden pyörätuolipotilaan ylimpään kerrokseen omaan huoneeseen.
Perjantaina oli aamulla klo 9.00 brunssi. Ruokailuun oli katettu runsas brunssi. Yksi työntekijöistä oli ollut 20-vuotta betaniahjemmetissä töissä, mitä juhlittiin samalla. Tämän työntekijän läheiset olivat myös paikalla ja tilaisuudessa pidettiin muutama lyhyt puhe. Paikalla oli niin vanhukset kuin työntekijätkin. Brunssin jälkeen siivosimme pöydät ja autoimme vanhukset pois ruokalasta, joka jälkeen alkoikin viikonloppu vapaat.
Perjantai iltapäivänä lähdimme kävelemään Nørrebrohon päin. Kävelimme vain vailla päämäärää. Yhtäkkiä huomasimme olevamme yliopiston kampusalueella, jossa oli kyllä kauniit maisemat. Ja seinäkiipeilyä!! Takaisin päin kävellessä pysähdyimme ihmisvilinän keskellä kahville. Tämän jälkeen ajattelimme poiketa yhdessä puistossa. Kävelimme eteenpäin ja ihailimme maisemia, kunnes vastaan tuli ruumisauto. Siinä vaiheessa tajusimme olevamme hautausmaalla. Meidän ilmeet oli varmasti näkemisen arvoiset. Täällä ihmiset kuitenkin chillasivat hautausmaallakin kuin missä tahansa puistossa: osa kävellen, osa lukien kirjaa ja osa piknikillä. Ei siis mitään hätää! Mutta kun luulet olevasi tavallisessa puistossa ja ruumisauto tulee vastaan, on hämmennys erittäin suuri :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti