maanantai 10. huhtikuuta 2017

Touhua ja tohinaa

Hej!

Viime viikon maanantai (3.4) alkoi tuttuun tapaan rengbuen salissa, jossa askartelimme edelleen pääsiäiskoristeita. Täällä pääsiäinen näyttää olevan paljon isompi juttu kuin Suomessa, sillä sitä on valmisteltu siitä lähtien kun tulimme tänne. Koristelimme styrox-palloja, jotka olivat kananmunan muotoisia. Leikkasimme niihin serveiteistä kuvia jotka sitten liimasimme palloon. Elsebeth kertoi meille, että munat tulevat koristeeksi ruokasaliin. Maanatai iltapäivällä rengbuen-salissa pyöri jokin Tanskalainen elokuva. Me ei oikein Annen kanssa siitä ymmärretty, mutta vanhukset nauroivat. Pia sanoi, että elokuva oli 1971-luvun Tanskalainen komedia.

Tiistaina olimme molemmat aamupäivän rengbuen salissa, jossa teimme edelleen pääsiäiskoristeita. Iltapäivällä Anne jäi saliin askartelemaan vanhusten kanssa ja Salla oli Pian mukana wellnessissä. Kiersimme eri kerroksissa ja teimme halukkaille kasvo- ja käsihierontoja. Oli hauskaa nähdä, kuinka vanhukset oikein nauttivat kosketuksesta. He rentoutuivat niin, että osa välillä jopa nukahti. Tiistain ruokailuhetkestä täytyy kertoa yksi hauska juttu. Me siis syömme vanhusten kanssa samaan aikaan, ja istumme heidän kanssaa samoissa pöydissä. Sallan pöydässä istui 6 vanhusta ja yksi heistä (Mona) istui Sallan vieressä. Hän alkoi selittämään tanskaksi jotakin Suomesta. Kielimuurin takia Salla ei oikein ymmärtänyt mitä, mutta hän ilmeisesti kehui meidän luontoa ja sanoi että Suomea on vaikea puhua ja ymmärtää. Hän siitä hyvän tovin selitti kunnes yhtäkkiä huusi "saatana perkele!" ja alkoi nauramaan. Nämä oli siis ainoat sanat, mitä hän osasi Suomeksi sanoa :D Ja täytyy kyllä sanoa, että siinä vaiheessa petti yhdeltä jos toiseltakin pokka.

Keskiviikko aamu alkoi jo tavallista aiemmin, klo 9.00. Olimme mukana aamupalaverissa, jossa esiteltiin uudet hoitotyöntekijät, jotka aloittivat tällä viikolla. Samassa palaverissa me myös pidimme meidän Suomi-esitelmän, jossa kerroimme mm. koulustamme, meistä ja Suomesta. Esitys meni ihan hyvin ja Jette tuli kiittämään sen jälkeen. Hän sanoi, että oli mukavaa kun he saivat tietää meistä asioita, sillä yleensä he eivät saa tietää harjoittelijoista mitään muuta kuin nimen. Myös monet muut työntekijät tulivat kehumaan esitystä ja juttelemaan meille siitä. Paikan fysioterapeutti Daniel tuli juttelemaan suomalaisista leikeistä ja peleistä, ja pyysi meitä suunnittelemaan pihaleikkejä heille kesäksi. Daniel tiesi mölkyn ja sanoi, että olisi hauska jos löytäisi sen jostain ja me voisimme opettaa heitä pelaamaan sitä. Ajattelimme tehdä Danielille pienen koostevihon muutamista perinteisistä Suomalaisista leikeistä/peleistä kuten saappaan heitosta.

Aamupalaverin jälkeen minä, Anne, Elsebeth ja Inga lähdimme neljän asukkaan kanssa Blå Planettiin. Se on pohjois-euroopan isoin akvaario. Lähdimme sinne betaniahjemmetin bussilla, jota Elsabeth ajoi. Meidän ei tarvinnut maksaa sisäänpääsystä, sillä meillä molemmilla oli pyörätuolissa olevat avustettavat. Jokaisella meistä oli siis yksi avustetteva. Blå Planetissa kiertelimme ja ihailimme kaloja. Täytyy sanoa, että sekä meillä, että vanhuksilla oli hauskaa kun kuljetimme heitä pyörätuolissa. Emme olleet juurikaan aiemmin kuljettaneet ketään pyörätuolissa, joten se oli aluksi hieman haastavaa. Mutta onneksi vanhuksetkin ottivat pienet kömmähdykset huumorilla. Noin 12.45 meillä ruokailu. Meillä oli omat eväät mukana: erilaisia kerrosvoileipiä. Istuimme piknik huoneeseen niitä syömään ja juttelemaan. Ruokailun jälkeen kiersimme vielä hetken Blå Planetissa, kunnes suuntasimme takaisin bussille. Elsabeth halusi näyttää meille vähän kaupunkia, joten ennenkuin tulimme takaisin betaniahjemmettiin, teimme pienen road tripin. Näimme mm. christianshavnia, oopperatalon, kuninkaanlinnan ja nyhavnin. Saavuimme noin 17 aikoihin takaisin betaniahjemmettiin, Täällä autoimme vanhukset pois bussista ja heidän omiin asuntoihinsa, jonka jälkeen työpäivä oli ohi.

Torstaina aamupäivällä olimme taas rengbuen salissa. Päivä alkoi hauskasti, kun Elsabeth toi Sallan eteen kyniä ja papereita ja sanoi "haluan, että piirrät mulle saukon". Eikös se niin mene, että työpaikkaohjaajaa totellaan, joten piirsin hänelle saukon. Myös vanhukset halusivat piirtää ja väritellä. Anne kävi muutaman vanhuksen kanssa ulkona ihailemassa lintuhäkkien lintuja ja jossain vaiheessa myös tanssimme vanhusten kanssa. Vaikka rengbuen-sali on aktiviteettisali, siellä harvoin on mitään suunniteltua ohjattua toimintaa, vaan siellä tehdään mitä vanhukset haluavat. Usein he haluavat vain olla ja jutella. He myös juttelevat meille todella paljon, vaikka yhteistä kieltä ei olekkaan. Nauroimmekin, että mitähän kaikkea olemme menneet heille lupaamaan, kun vastaamme  heille aina "jea jea" :D.

Torstaina töiden jälkeen Salla toi esille sisäisen putkimiehensä. Meidän kylpyamme ei vetänyt kunnolla, vaan vesi nousi lattiakaivon kautta lattialle. Ei muutakun kumihanskat käteen ja lattiakaivo auki. Salla sieltä "hieman" putsaili hiuksia ja muuta likaa pois ja noin vain saatiin taas sekin kuntoon!

Perjantaina menimme töihin normaalisti kello 10. Ohjaajiamme Piaa ja Elsebethiä ei kuitenkaan näkynyt missään, eikä kukaan oikein tienny missä he olivat ja mitä meidän tulisi tehdä. He eivät olleet koko päivänä töissä, josta emme tienneet mitään. Tässä olikin ilmeisesti tullut jokin tietokatkos. Niimpä päätimme keksiä itse itsellemme töitä. Pelasimme kahden vanhuksen kanssa palloa (potkimme ja heittelimme sitä toisillemme) ja meillä oli todella hauskaa. Kello 11 alkoi rengbuen salissa jumppa johon menimme mukaan. Jumppa oli tuolijumppaa, ja sitä veti kaksi vapaa-ehtoistyöntekijää. Jumpan lopuksi me ohjaajat hieroimme kevyesti vanhusten niskoja. Kun Salla hieroi yhden muorin niskoja, hän sanoi, että haluaa hieroa myös Sallan niskoja. Niimpä he vaihtoivat paikkoja ja myös Salla sai niskahieronnan. Tämä vanhus, joka Sallaa hieroi, oli koko ikänsä työskennellyt hoitajana. Hän selvästi nautti siitä, että sai hoitaa jotakuta edes hieromalla tämän niskoja.

Huomaa kyllä, että olemme paikassa jossa on paljon muistisairaita. Eräskin vanhus saattaa jutella meille pitkään englanniksi, ja yhtäkkiä alkaa taas puhumaan tanskaa, koska ei muista osaavansa englantia. He myös kyselevät meiltä samoja asioita aina uudelleen ja uudelleen. Daniel selitti meille yksi päivä, että kun hän tuli töihin. yksi vanhuksista istui aulassa. Daniel tervehti häntä nimellä ja vanhus kysyi "miten voit tietää nimeni?". Daniel oli vastannut hänelle, että hän nyt vain tietää kaikkien nimen. Vanhus oli vastannut hänelle vain hieman surullisesti "en edes itse aina tiedä nimeäni". Tuollaiset tilanteet kuulostaa todella surulliselta, mutta ne ovat täällä arkipäivää. Niihin täytyy vain osata suhtautua oikein. Ei pidä alka ihmettelemään ja kyselemään, vaan kertoa asiat tarvittaessa moneenkin kertaan aina uudelleen ja uudelleen.

Viikonloppu meni kierrellessä kaupunkia. Sallan vanhemmat ja sisko tulivat viettämään viikonloppua Kööpenhaminaan. Kävimme kaikki yhdessä syömässä muutamaankin kertaan ja esittelimme heille paikkoja. Sunnuntaina Salla lähti perheensä kanssa kieroajelulle hop on - hop off-busseilla. Ja täytyy sanoa, että kyllä meinas vastustaa! Ensinnäkin, busseja on kahdella eri firmalla. Bussit on lähes samannäköisiä, mutta molempien busseihin on eriliput. Olimme vähän pihalla, että millä bussilla pääsemme minnekkin. Onneksi lopulta pääsimme bussiin ja saimme vielä parhaat paikat: Yläkerran ensimmäiset penkit! Loppu hyvin kaikki hyvin!




























2 kommenttia:

  1. Vau! Mahtavaa toimintaa teillä siellä! Ja olipa hyvä että teillä oli esitys mukana - sille oli selkeä tarve! Hienoja havaintoja teette työstämme, on ilo lukea niitä 😘

    VastaaPoista